Tietoni saattaa olla vanhentunutta, sillä elin sossun tuilla jotakuinkin seitsemän vuotta sitten, mutta epäilen suuresti, että tuilla eläjien oloja olisi ainakaan helpotettu vuosien mittaan ja ensi vuonna tilanne pahenee ihanan hallituksemme myötä.

Sosiaaliturvatuki on tarkoitettu pohjallaolijoille. Niille, joilla menee niin huonosti, ettei heillä ole tuloja (eivät käy edes osa-aikatöissä), ei omaisuutta (esim. omistusasuntoa) tai sijoituksia (osakkeita, kryptovaluuttaa tms.).

Jos joku kuvittelee, että sossun tuilla eläminen on luksuselämää, niin ei ole. Vaikka sossun tukiin lisättäisiin muut mahdolliset tuet, kuten maksimaalinen asumistuki, niin tulot ovat kaikkineen jotakuinkin 900€/kk.

Jos olet joutunut pohjalle, niin hyvä uutinen on, että olet saavuttanut pohjan, josta alemmas on vaikea päästä.

Huono uutinen on, että sieltä on hemmetin vaikea päästä ylös, koska

a) toipuminen mistä tahansa sairaudesta edellyttää hoitoa ja julkiseen terveydenhuoltoon päästään, jos päästään. Ja vaikka pääsisit, niin sinulla ei silti välttämättä rahat riitä julkiseenkaan terveydenhuoltoon. Eikä ole sanottua, että saisit julkiselta muuta hoitoa kuin lääkereseptin. Lääkkeen, josta ei välttämättä ole mitään hyötyä ja pahimmassa tapauksessa siitä on pelkkää haittaa.

b) et saa säästää rahaa. Sossun työntekijät seuraavat tilitapahtumiasi jatkuvasti. Koska sossun tuet ovat viimesijainen tuen muoto, niin sinulla ei saa olla minkäänlaisia tuloja. Jos sinulla olisi voimia käydä kerran kuussa töissä, niin et saa, menetät tuet. Tuloiksi lasketaan myös se, jos lainaat kaveriltasi rahaa. (lainaaminen on btw.rikkaampien juttu, köyhien ei kannata lainata rahaa, koska heidän tulonsa ovat niin pienet, etteivät ne riitä takaisinmaksuun vaan lainaaminen johtaa pelkästään velkakierteeseen) Myös jos keräät pulloja, nekin ovat tuloja. Tokikaan virkailijat eivät saa tietää käteistuloista, joita pullonkeruusta saat, mutta jos halutaan lain mukaan mennä (ja tottakai halutaan, blogini ei kannusta rikolliseen toimintaan), niin myös pullonkeruurahat ovat tuloja. 

 

Pahimmassa tapauksessa olet siis tilanteessa, jossa olet niin sairas, ettet kykene alkeellisimpaankaan työhön, mutta toisaalta koska et ole koomapotilas etkä vaikeasti vammainen, voi hoidosta päättävä taho katsoa sinut laiskaksi, joka vain esittää sairasta, jonka johdosta et ole oikeutettu saamaan tarvitsemaasi hoitoa.

Et myöskään pysty lainkuuliaisena ihmisenä säästämään, koska pienikin säästö, sanotaan 5€, jonka saat nälkävyötä kiristämällä kasaan, katsotaan tuloksi ja vähennetään tuista tai pahimmassa tapauksessa sinulle ei myönnetä sosiaaliturvatukea lainkaan, koska olet niin "rikas".

Niinpä, mitä ikinä sairastatkaan, toivot, että se menee ohi kuin flunssa, vähän lepäämällä. Lisäksi yrität unohtaa, miten vähän rahaa sinulla onkaan ja miten ihmeessä selviät seuraavan kuun laskuista. 

Eikä siinä vielä kaikki, sen kaiken keskellä on jotenkin säilytettävä itsearvostus. Itsesääli ei nimittäin paranna tilannetta yhtään.

 

Sossun tuilta "tavalliseen" elämään siirtyminen voi tapahtua ainakin kolmella tavalla:

1) Olet niin sairas, että sinulle myönnetään hoitopaikka ja hoitokulusi maksetaan ja lisäksi olet motivoitunut paranemaan. Tämä tapaus voisi olla esimerkiksi huumeriippuvuus.

2) Pääset pois sossun tuilta, koska sinulla on joku taho (esim.vanhemmat), joka maksaa sinulle hoidon, minkä tarvitset ja auttaa elämiskululuissa, esim.ostaa sinulle uudet kengät tarvittaessa ja tuo sinulle silloin tällöin ruokaa. Lisäksi olet motivoitunut paranemaan. Näin voi olla vaikkapa tilanteessa, jossa olet saanut riesaksesi krooniset rannekivut, jotka eivät ole kuitenkaan niin pahoja, että olisit oikeutettu kotiapuun, huolimatta siitä, ettet kykene kipeillä ranteillasi imuroimaan tai tiskaamaan ilman, että huudat kivusta. Saatikka, että kykenisit fyysiseen työhön tai edes näpyttelemään tietokonetta.

3) Teet laittomuuksia, kuten keräät pulloja tai mitä ikinä keksitkään ja säästät rahat esim. käteisenä, jotta saat tarvittaessa vaikkapa uuden talvitakin. Lisäksi panostat kaikenlaiseen ilmaiseen self helppiin, youtubeen, kirjaston kirjoihin jne. ja olet tarkka ruokavaliostasi (sen pitää olla halpa, täyttävä ja niin terveellinen kuin on pienillä tuloilla mahdollista). Tämä tilanne voisi olla vaikkapa keskivaikeaa masennusta sairastavalla.

Mikään yllämainituista teistä ei ole helppo ja kolmas vaihtoehto on lisäksi osittain laiton.

Kaikissa tapauksissa tulevaisuuden koko pienenee tai vähintään loittonee "sitku"-elämäksi. On vain selviydyttävä, päivä kerrallaan. Jatkuva epävarmuudessa eläminen oli ainakin itselleni sietämätöntä. "Jos en jaksa tätäkään vähää, niin yksinkertaisesti kuolen pois."

Luulen, että monet sosiaaliturvatuilla elävät ajautuvat velkakierteeseen, ihan vain, koska he haluavat ruokaa syödäkseen ja pitää katon päänsä päällä.

Luulen, että monet eivät myöskään jaksa yrittää. He ajautuvat "ihan sama" - kierteeseen, koska he ovat jo yrittäneet parhaansa, mutta joutuneet silti pohjalle. 

Luulen, että monille käy myös niin, että masennus, ahdistus ja muut mielenterveysongelmat pahenevat taloudellisen tilanteen ollessa niin surkea, että joutuu elämään jatkuvassa pelossa ja koska pohjallaolo voi tuntua nöyryyttävältä.

 

On siis päivänselvää, miksi monet pohjalle päätyneet pysyvät pohjalla.